Artikkeli on julkaistu Sanaseppo-lehden joulunumerossa 4/1994.

III Pulmatehtävien MM-kisat
Köln, Saksa 30.10.–4.11.1994

Kolmannet pulmatehtävien maailmanmestaruuskisat pidettiin Kölnissä marraskuun ensimmäisellä viikolla. Järjestäjänä oli Bastei-kustannusyhtiö, joka on suurin saksankielinen sanaristikoita ja muita visailutehtäviä julkaiseva kustantamo. Varsinaisena tapahtumapaikkana oli hotellilaiva Britannia, joka kisojen aikana risteili pitkin jokea. Kilpailujen välillä osanottajia tutustutettiin paikallisiin nähtävyyksiin ja muutoinkin huolehdittiin heidän viihtyvyydestään. Osallistumismaksu 250 USD (350 DEM; n. 1200 FIM) oli varsin kohtuullinen, ja se sisälsi majoituksen, (erittäin runsaat ja lukuisat) ruokailut sekä virallisen vapaa-ajan ohjelman.

Tämänkertaisissa tehtävissä oli kaksien aiempien vuosien kisoihin verrattuna ruhtinaallinen määrä sanaristikkotyyppisiä tehtäviä, ja ns. älykkyysosamäärätehtävät ("palikkatestit") puuttuivat lähes kokonaan. Toki loogista päättelyä ja matemaattista hahmotuskykyä vaativia tehtäviäkin oli, mutta painopiste oli selvästi siirtynyt ristikkotyyppisiin tehtäviin.

	Hotellilaiva Britannia, joka kilpailujen aikana risteili Reinillä.

Henkilökohtainen kilpailu koostui neljästä osasta ja joukkueen yhteisestä harjoitteluosuudesta. Voitto meni tällä kertaa suorastaan ylivoimaisesti USA:n Ron Osherille. Joukkuekilpailun tuloksiin laskettiin yhteen kaikkien kilpailijoiden henkilökohtaiset tulokset sekä joukkueen yhdessä suorittamista osuuksista saamat pisteet. Joukkueosuus sisälsi muun muassa paidan ompelua (hakaneuloilla valmiista kappaleista), legopalikoilla rakentelua ja tavanomaisia visailutehtäviä. Joukkuekilpailun voittivat tänäkin vuonna tšekit.

Tšekeiltä osattiin odottaa hyvää sijoitusta, sillä mukana olivat Brnossa kultaa ja pronssia henkilökohtaisessa kisassa saaneet Robert Babilon ja Pavel Kalhous. Pavel oli tällä kertaa tšekkien paras pistemies (toinen), mutta huonoinkin jäsen oli yhdestoista, joten ei ole mikään ihme, että joukkue voitti maailmanmestruuden. USA oli mukana täsmälleen samalla joukkueella kuin vuosi sitten Brnossa, mutta kokemuskaan ei auttanut joukkuekilpailun voittoon. Kahtena edellisenä vuonna kymmenenneksi sijoittunut Kroatia otti tasaisella joukkueellaan tällä kertaa kolmannen mitalisijan.

Ensimmäisissä pulmatehtävien MM-kisoissa New Yorkissa 1992 Saksa oli toiseksi viimeinen (12.) ja Brnossa 1993 se oli viimeinen (13.). Omiin kisoihinsa Saksa oli valmentautunut järjestämällä maassaan karsinnat. Ensimmäinen karsintakierros oli kaikille avoin ja tehtävät julkaistiin ristikkolehdissä. Tehtävät palauttaneista 20 parasta kutsuttiin loppukilpailuun, jonka neljä ensimmäistä muodostivat Saksan tämän vuoden joukkueen. Sijoitus olikin nyt hienosti viides vain hieman neljänneksi tulleen Slovakian perässä. Saksan paras ja henkilökohtaisen kisan viides oli vasta noin vuoden pulmatehtäviä ja ristikoita harrastanut Markus Gegenheimer, joten ei kokemattomuuskaan ole mikään menestyksen este.

Hollanti oli tullut suurimmalla kisajoukkueella ja oli ainoa, jonka huolto- ja toimitsijajoukko näytti suuremmalta kuin itse kisajoukkue. Määrästä ei kuitenkaan ollut apua, vaan sijoitus oli vääjämättä viimeinen.

Idän eksotiikkaa edusti Japani, joka oli sijoittunut Brnossa hienosti viidenneksi. Tällä kertaa japanilaiset joutuivat antamaan tasoitusta muille sen vuoksi, että kisoissa oli hyvin paljon ristikkotyyppisiä tehtäviä. Tehtävät sinänsä eivät varmaankaan olisi olleet heille vaikeita, mutta niissä käytetyt eurooppalaiset kirjaimet varmasti tuottivat hahmottamisvaikeuksia japanilaisiin kirjoitusmerkkeihin tottuneilta nousevan auringon maan ratkojilta. Japani olikin tällä kertaa toiseksi viimeinen.

Suomi oli New Yorkissa 1992 ollut yhdestoista ennen Saksaa ja Unkaria ja Brnossa 1993 joukkuetta ei meiltä ollut lainkaan. Suomen joukkue koottiin huomattavasti epätieteellisemmin kuin Saksan joukkue, sillä virallista karsintaa ei ollut, vaan Juhani Heino ja Juha Hyvönen "ajautuivat" joukkueeseen Sanaseppojen Helsingin seudun kokouksessa pidetyn ratkontatapahtuman perusteella. Kaksi muuta edustajaa saatiin lupautumaan matkaan kärttämällä useilta sanasepoilta vastausta kysymykseen "Lähtisitkö...?". Tampereen kesäkokouksen jälkeen joukkue olikin saatu koottua; tarjokkaita oli jopa liikaakin.

Vaan kuinkas sitten kävikään! Joukkueen kapteeni ja koko hankkeen puuhailijana ollut Erja Gullstén ilmoitti muutama viikko ennen kisoihin lähtöä joutuvansa jättäytymään pois yllättävien työkiireiden vuoksi. Samoin kaksi jo lähes varmaa joukkueen jäsentä oli perunut osallistumisensa. Erja aloitti kuumeisen metsästyksen joukkueen täydentämiseksi, mutta viikon varoitusaika oli aivan liian lyhyt, jotta aiemmin lupautuneet varajäsenet olisivat pystyneet järjestämään aikataulunsa sopivaksi. Erja alkoi olla todella pulassa, sillä Brnossa hän oli pyhästi luvannut, että seuraavalla kerralla Suomesta olisi joukkue.

	Suomen kisajoukkue Britannia-laivan kannella (vas.): Peter Striebl, Martina Osthorst, Juhani Heino, Pirkko Breuckmann (joukkueen kapteeni) ja Juha Hyvönen.

Päätimme kuitenkin lähteä mukaan vajaalla joukkueella ja osallistua edes henkilökohtaiseen kilpailuun. Muutama päivä ennen lähtöä Erja otti yhteyttä ja ilmoitti, että järjestäjät olivat lupautuneet täydentämään joukkueemme monikansalliseksi ja että muut joukkueemme jäsenet olisivat Argentiinasta, Hollannista tai Saksasta. Kölniin lähdimme siis hieman epätietoisina siitä, millainen joukkue meillä oikein mahtoi olla. Perillä ilmeni, että järjestäjät olivat löytäneet joukkueen kapteeniksi Kölnissä asuvan suomalaisen Pirkko Breuckmannin, joka ilomielin oli lupautunut tehtävään. Muut "suomalaiset" olivat Saksan karsinnoissa viidenneksi sijoittunut Peter Striebl ja kuudenneksi sijoittunut Martina Osthorst.

Aluksi hieman arvelutti, kuinka kovia nämä "suomalaisemme" mahtavat olla, kun olivat omissa karsinnoissaan menestyneet niinkin hyvin. Jo ensimmäisen kilpailuosuuden jälkeen totesimme kuitenkin, ettei suuria eroja muodostune, vaan joukkueemme on varsin tasainen: Peter oli henkilökohtaisen kisan 24. (2565 pistettä) ja Martina ylsi sijalle 33. (2286 pistettä).

Kilpailujen päätyttyä osanottajilla oli mahdollisuus tarkistaa, että järjestäjät olivat arvostelleet tehtävät oikein ja pyytää tarvittaessa korjausta arvosteluun. Varsinaisiin protesteihin ei ollut tarvetta, koska kukaan ei ollut tullut kisoihin pelkästään voittaakseen, vaan tärkeintä oli rentoutua muiden ristikoista ja visailutehtävistä pitävien kanssa, tutustua uusiin ihmisiin, oppia uudenlaisia tehtävätyyppejä ja muutenkin vain viettää hauska viikko.

Kun lopullinen pistetilanne oli selvinnyt, siirryimme kilpailuja tukeneen paikallisen säästöpankin tiloihin palkintojenjakoon, jonka jälkeen nautimme muhkean illallisen ennen paluuta laivalle vapaamuotoiseen päättäjäisjuhlaan.

Mikään suuri mediatapahtuma MM-kisat eivät olleet, vaikka jonkin verran paikallista TV-väkeä kävikin kuvaamassa kilpailuja. (Paikallis)radiot olivat innokkaammin mukana, ja Juhani pääsi (joutui) haastatteluun, jossa kapteenimme Pirkko huolehti tulkkauksesta. Lehdistö noteerasi tapahtuman muutamilla pikku-uutisilla. Julkisen sanan lisäksi järjestäjät itse kuvasivat tapahtuman, ja jäämmekin odottelemaan virallista kilpailuvideota, jonka avulla uusia osanottajamaita on tarkoitus houkutella mukaan. EU-maistahan oli mukana vain Alankomaat, Saksa ja Suomi.

Ensimmäistä kertaa mukana ollut Romania oli valmistautunut ottamaan vastuun seuraavien MM-kisojen järjestämisestä. Mukana oli myös Romanian TV:n kuvaaja tekemässä dokumenttia. Muita järjestäjäehdokkaita ei ilmoittautunut, joten ensi syksynä kisat pidetään Transilvaniassa Brasovin kaupungissa. Liekö ruhtinas Vlad kisojen virallinen suojelija...

Tulokset

Henkilökohtainen kisa

Joukkuekisa