17.6.2003
Juha Hyvönen <juha.hyvonen@iki.fi>

[Teksti on Sanaseppo-lehden 2/2003 pääkirjoitus.]

Unohtakaamme!

Tämän lehden [Sanaseppo 2/2003] aukeamalla 24–25 on laatimukseni, jota pidän sanoiltaan yhtenä heikoimpana koskaan laatimanani ristikkona. Siinä vilisee sellaisia vastaussanoja, joita yleensä en edes ajattele panevani ristikkooni.

Ristikko oli kokeilu, joka vahvisti käsitystäni siitä, että tiheässä kulkevat ratkaisulauseet eivät millään lailla paranna ristikon laatua – minun kriteerieni mukaan. Jos jo laadinnan alussa tekee hyvän sanoitteen mahdottomaksi, niin eihän moisessa ole mitään järkeä.

Eikö sitten ole saavutus, kun onnistuu kaikesta huolimatta pääsemään jokseenkin siedettävään lopputulokseen? Ei! On loppujen lopuksi melko helppoa täyttää ratkaisulauseiden välit harvinaisilla ja kehnoilla sanoilla tai jopa kummallisilla epäsanoilla. Ainoa edellytys on, että tietää ja muistaa riittävän paljon heikkoja sanoja, jotta niitä voi sujuvasti käyttää.

Laatija ei saisi koskaan käyttää heikkoja sanoja sujuvasti. Niitä pitäisi päinvastoin pyrkiä aktiivisesti unohtamaan, jotta ne eivät edes hätävaranakaan muistuisi mieleen. Heikon sanan tulee olla se vihoviimeinen keino, jolla laatimuksensa pelastaa.

Siis: unohtakaamme koko juttu!

Älykäs selviää tilanteista, joihin viisas ei edes joudu.