2018-02-08
Lukiessani Suomen Kuvalehden pääsiäisnumeroa [vuonna 2016] netissä huomasin, että lehden koko satavuotinen arkisto on digilehden tilaajien luettavissa. Hankin arkiston lukuoikeuden 30.3. ja aloin tutkia, onnistuisinko selvittämään, kuka oli Suometar: Seere Salminen (eli Serp) vai joku muu.
Aluksi halusin varmistaa, että Suometar tosiaan oli laatinut tehtävän. SK:n numerossa 6/1925 ajanvietesivun toimittaja Veli Giovanni (eli Hillari Johannes Viherjuuri) kirjoitti Englannissa riehuvasta Cross-Words-Puzzle-epidemiasta:
Tauti on tarttunut ”Suomettareen” niin kovin, että hän on valmistanut Suomen Kuvalehden lukijoille tällaisen ristisana-arvoituksen.
Tehtävän ratkaisu julkaistiin numerossa 11/1925, jossa Veli Giovanni kehotti antamaan anteeksi laatijan pienen virheen:
Älkäämme kuitenkaan olko siitä vihoissamme ”Suomettarelle”, joka arvoituksen oli laatinut.
Suometar oli siis tehtävän laatija, mutta oliko hän Serp, kuten on arveltu, vai joku muu? Lehdessä, jossa ensimmäinen ristisana-arvoitus julkaistiin, oli myös Serpin kirjoittama artikkeli Suomen juhla Lontoossa. Miksi hänestä olisi käytetty ajanvietesivulla eri nimimerkkiä?
Netistä en löytänyt nimimerkkiä Suometar, en edes Suomen kansallisbibliografiasta (http://fennica.linneanet.fi).
Vuosina 1923–1929 Serp työskenteli Suomen Lontoon-lähetystössä, joten hän olisi hyvinkin voinut tehtävän laatia ja lähettää Suomen Kuvalehteen.
Selailin SK:n arkiston lehtiä eteenpäin, ja numeron 48/1926 ajanvietesivulla Veli Giovanni kertoi Englannista tulleesta toisesta uudesta kilpailumuodosta:
Suometar (”Filippa”), joka meille lähetti ensimmäisen ristisana-arvotuksen on nyt lähettänyt uudenlaisen runkosanatehtävän.
Suometar käytti Suomen Kuvalehdessä siis toistakin nimimerkkiä! Filippaakaan ei löytynyt kansallisbibliografiasta, mutta Serpin ja Elsa Soinin myöhempi yhteinen nimimerkki oli Tuttu Paristo. Soini puolestaan käytti myöhemmin nimimerkkiä Lippa. Hmm... Lippa, Fi-Lippa? Olisiko Elsa Soini Suometar?
Filippa kirjoitti Suomen Kuvalehteen yhteensä 12 pakinaa vuosina 1926–1929. Ensimmäinen niistä kertoi Wimbledonin tennisturnauksesta. Wikipediasta löysin tiedon, että Elsa Hagan (Soini) on kirjoittanut tennisoppaan nimeltä Verkkopallopeli (1929). Voisiko pakinan ja kirjan tekstiä vertailemalla päätellä, onko ne kirjoittanut yksi ja sama henkilö.
Onnistuin löytämään kirjan netistä. Hinta postikuluineen oli vähän alle 5 euroa. Kirja tuli muutamassa päivässä postiluukusta. Tekstien (ja kuvien) pikainen vertailu ei kuitenkaan antanut vahvistusta arveluille.
Suomen Kuvalehdessä 48/1928 oli artikkeli Lontoon suomalaisia. Siinä Elsa Enäjärvi kertoi Suomen Lontoon-lähetystössä työskentelevästä Serpistä:
(Serpin kanssa samoissa paikoissa liikkuu usein Filippa, mutta hänestä on kielletty kertomasta mitään, vaikka hän kuuluu yhtä hyvin julkisuuteen kuin Serpkin.)
Hmm... miksi edes mainita asiaa, jos siitä on kielletty kertomasta mitään? Haiskahtaa harhautukselta. Toisaalta, jos se ei ollut harhautus, niin Elsa Soini oli kirjailija ja siten myös julkisuuden henkilö.
Wikipedian sanaristikko- ja Serp-artikkelien viiteluetteloiden perusteella lainasin kirjastosta kolme vanhaa kirjaa: Uuno Kailaasta Aila Meriluotoon (1949), joka on kokoelma suomalaisten kirjailijoiden elämäkertoja, pakinakokoelman Lippa: Muikkuja ja musiikkia (1945) sekä matkaoppaan Serp: Lontoo – Opas Lontoon-kävijöille (1929).
Serpin ja Elsa Soinin elämäkerroista ei selvinnyt mitään Suomettaresta, Filippasta tai ristisana-arvoituksesta. Serpin elämäkerrassa mainittiin Kersti Bergroth, joka kirjoitteli Englannista muutaman artikkelin SK:hon 1920-luvun alkupuolella. Ne eivät antaneet uusia vinkkejä kuten eivät Bergrothin nimimerkillä Tet myöhemmin kirjoittamat pakinatkaan.
Elsa Soini oli asunut Amerikassa 1920–1922, mutta oli palannut Helsinkiin, jossa ilmeisesti asui vuonna 1925. Sen perusteella näyttää siltä, ettei Soini voinut olla Lontoosta raportoiva Filippa. Pakinoita hän alkoi kirjoittaa vasta 1942 Uudessa Suomessa nimimerkillä Lippa.
Soinin Muikkuja ja musiikkia -pakinakokoelma ei sekään antanut lisävinkkejä. Ristisana-arvoitus tosin mainitaan pakinassa LEHTORIN FRAKKI:
– Niin, vastasi Tyyne rouva, joka oli syventynyt ristisana-arvoitukseen, eikä ollut kuullut, mitä hänen miehensä sanoi.
Filippa kirjoitti (SK 24/1927) Pientä pakinaa Englannin kuninkaallisista:
... Suomeakin piti edustettaman, sain kunnian puristaa hänen [Yorkin herttuatar] kättään ”Miss Finlandina”...
Serp oli tuolloin jo naimisissa konsuli Salmisen kanssa, joten hänellä oli varmasti tuon kaltaisia edustustehtäviä.
Lontoon matkaoppaan tekstin ja Filippan pakinoiden vertailu oli varsin hyödyllistä. Filippa kirjoitti (SK 17/1928) Tate Gallerystä samaan tyyliin kuin Serp matkaoppaassa: museon perustaja oli rikas sokerikauppias vs. kokosi miljoonansa sokerilla; Taten ”toppasokeri” oli maankuulua vs. ”Tate’s Cube Sugar” tunnettiin kaikkialla maailmassa; kummassakin mainitaan Lontoon tulvat, jotka aiheuttivat miljoonavahingot museon kellarikerrokseen varastoiduille tauluille.
Lontoon poliittisia emäntiä (SK 17/1929) oli Filippan viimeinen pakina kuvalehteen. Sen ja matkaoppaan tekstissä on muutamia käytännössä aivan samoja lauseita: suuri konservatiivisen puolueen vastaanotto(juhla) pääministerin kunniaksi; ”to meet the prime minister”; seisoo mahtavien marmoriportaitten yläpäässä; joskus puristaa kahdenkintuhannen / yli 2000 ihmisen kättä; kuuluisat ja harvinaiset jalokivet
Filippan pakinat Suomen Kuvalehteen loppuivat 1929 eli samana vuonna kuin Serp palasi Suomeen.
Toistaiseksi olin löytänyt vain aihetodisteita siitä, että Serp olisi Suometar, joten alkoi näyttää siltä, että nimimerkki jää edelleen arvoitukseksi. Jatkoin kuitenkin arkiston selailua: 1930-luku, talvi- ja jatkosota, rauha, 1940-luku...
SK:n numerossa 17/1949 E.J. (luultavasti Eila Jokela) kirjoitti artikkelissa Ajanvietesivu ja Veli Giovanni:
Yhtäkkiä sinne [ajanvietesivulle] putkahtaa meillä aivan uusi ajanviete: ristisanatehtävä. Serp oli löytänyt sen Amerikoista ja lähettänyt Giovannille, että tuosta voit saada huvia ja hyötyä.
Siinähän se selvästi kerrotaan. Hienoisena epävarmuustekijänä on kuitenkin E.J.:n Amerikka-virhe, joten voiko paljastukseen luottaa? Seuraavissa lehdissä ei kuitenkaan asiasta mainittu mitään eikä Serpin osuutta ristisanatehtävään siis kiistetty. Sitä paitsi Serp itsekin lienee lukenut lehden tai ainakin kuullut siitä. Hän olisi kaiketi kertonut, jos tieto ei olisi pitänyt paikkaansa.
Kirjassaan Suomalaisen sanaristikon historia tutkija Ilona Kemppainen viittaa Sanaseppo-lehteen 2/1990. Sen pääkirjoituksessa Sanasepot ry:n puheenjohtaja Veikko Nurmi kertoo SK:ssa 30/1972 julkaistusta Yrjö Kivimiehen Ristisanat-artikkelista ja sen Serp-viittauksista. Kivimiehen artikkeli julkaistiin myös kyseisessä Sanasepossa 2/1990.
Nurmi kirjoitti tuolloin:
Minä olen melko varma, että suomalaisen sanaristikon äiti on nyt viimein paljastunut. Salaperäinen Suometar, jonka oikeaa nimeä Veli Giovanni ei koskaan julkaissut, ei voine olla kukaan muu kuin Serp.
Nurmi ei kuitenkaan ollut asiasta niin varma, että näkemys olisi kirjattu sanaseppojen esitteeseen tai Suomalainen sanaristikko -teokseen.
Kemppainen puolestaan toteaa vielä:
Maija Hirvosen teos Salanimet ja nimimerkit, joka kattaa pääpiirteissään suomalaisessa lehdistössä esiintyneet nimimerkit ja niiden taustalla olevat henkilöt, ei tunne lainkaan nimimerkkiä Suometar. Niinpä tämä arvoitus on toistaiseksi ratkaisematta.
Hirvosen kirjasta kuitenkin löytyy: Filippa ks. Serp, oik. Salminen, Seere
Arvoitus on nyt ratkaistu: ”Suometar” oli Serp.
Seere Salminen (o.s. Sario) eli Suometar eli Filippa eli Serp, Suomen ensimmäisen ristisana-arvoituksen laatija.
Veikko Nurmi (Sanaseppo 3/1982):
Itse laatija, tuo sinisilmäinen, jää meille tuntemattomaksi – valitettavasti. Kumma juttu, vielä nykyäänkin näin tapahtuu aika usein. Ihana ’Suometar’ olisi todellakin tarvinnut saada nimensä julkisuuteen. Mutta – jos joku vielä salaisuuden paljastaa ja kuvankin esittää, olenpa valmis antamaan roponi kansalaiskeräykseen patsaan pystyttämiseksi hänelle. Meillä on ihan tarpeeksi pystejä noista miehenkuvatuksista. Nyt olisi hyvä syy nostaa nainen jalustalle. Aapisen isä on pelastettu unohduksen yöstä, olisi oikeus ja kohtuus, että sanaristikoiden äiti jäisi jälkipolvien tietoisuuteen.
Artikkeli on julkaistu Sanaseppo-lehdessä 2/2016 (kesäkuu).